Pienen kaupungin pikkumaisuudet ja huono työilmapiiri

Viidentoista vuoden kokemuksella Hoitolaitoksista ja sairaaloista, voin todeta muutaman asian.

Hoidosta sen verran, että se hoito mitä itse olen saanut on pääasiallisesti ollut hyvää ja jopa säästänyt henkenikin ripeällä toiminnallaan - se oliko asia hyvä vai ei - ei tule koskaan tietoon. Otin lääkkeiden yliannostuksen.

Työilmapiiri;

Monet ihmiset ovat riippuvaisia toisilta saadusta tunnustuksesta. Tunnustus työstä antaa ja auttaa voimaan hyvin sekä suoriutumaan työtehtävistä, se toimii preventiivisenä ennaltaehkäisynä työuupumusta vastaan.

Kaikki alkaa jo siitä, että töihin mennessään ihmiset tervehtivät toisiaan - tällainen huomio on vähintä mitä voi toiselle osoittaa. Jos päivä alkaa jo "hiillostetusti" ja väkinäisesti, tapahtuu henkisen tilan kapeutuminen ja työntekijä tukehtuu.

Tässä ei ole mitään nauramista, sillä suurin osa terveydenhuollon- ja sosiaalialan työpaikoista kärsivät huonosta työilmapiiristä. Näistä ihmisitä ei voi saada irti sitä - mitä voimavaroja heissä on olemassa.

Esimiehet, joilta on demokraattisesti riistetty valta toimia järkevästi. Kun työyhteisö ei onnistu hoito- tai opetustyössä - asenne potilaisiin saattaa muuttua torjuvaksi ja empaattiset ja työnsä hyvin hoitavat työtoverit muuttuvat sietämättömiksi.

Työyhteisön ilmapiiri muuttuu kiusaamisen ja väkivallan ilmapiiriksi - kiusaaminen lisääntyy ja itseohjaamattomat voimat alkavat nakertaa työyhteisöä se sisältä. Uusien hoitajien pitäisi välittömästi omaksua järkevä työtapa, joka sinänsä voi olla parikymmentä vuotta vanha tapa. Toisaalta Suomessa PÄIVYSTYSPOLIKLINIKALLA ei ehditty edes näyttää missä on vaatekaappi ja mistä saa vaatteet - sama oli kaiken muun kanssa.

Työpaikka kiusaaminen, joksi on katsottava jokainen ele joka on mitä tahansa kiusaamista - siinä ei mielestäni ole pientä eikä suurta kiusaamista. Joka tapauksessa tämä muodostaa tilanteen, jossa sairaslomat nousevat jyrkästi - ja ne jotka ovat hyviä ja tunnollisia - useimmiten sairastuvat, josta heitä syytetään ja pilkataan. Tämä tekee tästä oravanpyöräefektin. Sairaana työssä olevat tartuttavat toisia saavat silti kehuja - ainakin salaa, työnantaja palkitsee sairaana työssä kävijät - sanotaan mitä vaan. Tilanne voi joillekin muodostua kohtalokkaaksi.

Mikä merkillisintä työntekijät on saatu uskomaan yksilöllisiin suorituksiin ja omakohtaiseen vastuuseen niistä.

Loppuun palanut ihminen alkaa syyllistää itseään sairastumisestaan. ( lue edellinen kappale )

Tulosyy; joutunut työttömäksi 30.9.2011 sanoo hänelle luvatun työtä tämän vuoden loppuun, eikä siksi ollut kiirehtinyt hakemaan uutta paikkaa. Kertoo myös joutuneensa jonkinlaiseen sanailuun apul.ylilääkärin kanssa, joka oli väittänyt, että äkillisesti muistamaton henkilö ei tarvitse akuuttia hoitoa. Tästä kimpaantuneena oli kirjoittanut sähköpostin, jossa polttanut päreensä - sanoen, että, jos itse joutuisi kirjoittamaan kaikki valitukset - menisi siihen puolet työpaivästä.

Kyseessä on tällä hetkellä kihloissa oleva helsinkiläinen mies. On työskennellyt kaupungin erilaisissa psykiatrisissa yksiköissä, sekä yksityisellä puolella. On myös työskenellyt somaattisella puolella sekä terapeuttina ja ryhmänohjaajana. jatkuu ...